Lisbet Backman muistelee<\/p>\n\n\n\n
Aloitan Pilventuvasta (Molnstugan<\/em>), koska se on l\u00e4hinn\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4ni. Se on lapsuuden kes\u00e4kotini. Oikeastaan ensin rakennettiin vain tanko, jota \u00e4idin is\u00e4 kutsui Pilvenveikoksi (Molnets broder<\/em>). Kahdeksan metri\u00e4 korkean tangon p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on kolmemetrinen nuoli, jonka toinen p\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilmansuunnat ja toinen p\u00e4\u00e4 liikkuu tuulen mukaan. Keskell\u00e4 oli lasikuula, jonka sisus oli hopeinen, ja sanottiin ett\u00e4 sen v\u00e4lkkeen n\u00e4ki Porvooseen asti. Siihen aikaan mets\u00e4 oli matalaa ja Pilventuvan kallio oli Meriniemen (Havsudden<\/em>) korkein; sen sanottiin olevan yli 20 metri\u00e4 merenpinnan yl\u00e4puolella. Merikartasta tai vastaavasta n\u00e4kee tarkan korkeuden [25,6 m].<\/p>\n\n\n\n [Kuva 1. Tuuliviiritangon ymp\u00e4rille rakennettu Pilventupa kattoverantoineen.]<\/p>\n\n\n\n Tanko oli tuettava nelj\u00e4ll\u00e4 suurella lankulla. Ne olivat valtavan suuria puita kuten itse tankokin, joka oli Epoon (Ebbo<\/em>) mets\u00e4n korkeimpia kuusia tai honkia, luultavasti kuusi, koska se oli niin suora. \u00c4idin is\u00e4 oli matematiikan lehtori Porvoon lyseossa ja [muiden lehtorien tapaan] h\u00e4nell\u00e4 oli oikeus ottaa mets\u00e4st\u00e4 puuta. Parrut oli kytketty lujasti kallioon ja tangon juurella ja sitten ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4kin oli tasanne, joilla saattoi kulkea tangon ymp\u00e4ri. Ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 saattoi katsella n\u00e4k\u00f6alaa, joka oli silloin ihan muuta kuin nyt. Nyt n\u00e4hd\u00e4\u00e4n pelkki\u00e4 m\u00e4nnynlatvoja, kun silloin n\u00e4kyi koko meri veneineen, ohiajavine proomuineen ja [horisontista] tulossa olevine suurine laivoineen. Pikku Gretakin istuessaan Pilventuvan lattialla sanoi: \u201dTi tora \u00e5nt\u00e5ti tommer<\/em>\u201d (\u201dkatso iso h\u00f6yrylaiva tulee\u201d). Sen is\u00e4 kirjoitti pieneen kirjaan, johon h\u00e4n ker\u00e4si kaikki Gretan erikoisilmaisut.<\/p>\n\n\n\n Tontti, jonka \u00e4iti ja is\u00e4 saivat, kun \u00e4idin is\u00e4 p\u00e4\u00e4tti jakaa Meriniemen tonteiksi \u2013 kuuteen osaan, kaikille lapsille \u2013 oli suurin koska \u00e4idill\u00e4 ja is\u00e4ll\u00e4 ei ollut taloa kuten Rantatupa (Strandstugan<\/em>), Iso talo (Stora Byggningen<\/em>) ja Vidavy<\/em>. Kun he sitten p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t sisustaa Pilventuvan, is\u00e4 ja \u00e4iti saivat kuitenkin m\u00f6kin, vaikka heill\u00e4 oli v\u00e4h\u00e4n suurempi alue. K\u00e4vi kuitenkin niin, ett\u00e4 \u00e4iti oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt yhdess\u00e4 Unon ja Erkin kanssa ryhty\u00e4 huolehtimaan Isosta talosta, kun rahat Ruotsista loppuivat vuonna 1948, jolloin 50 vuotta oli kulut siit\u00e4, kun vanhan \u00e4idin is\u00e4n, Topeliuksen, kirjoista oli alettu maksaa palkkioita j\u00e4lkel\u00e4isille. Kun se loppui, sisarukset, \u00e4idin \u00e4idin ja \u00e4idin is\u00e4n lapset, eiv\u00e4t voineet en\u00e4\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 Isoa taloa, vaan kyseliv\u00e4t toisiltaan, kuka ryhtyisi huolehtimaan siit\u00e4, ja \u00e4iti arveli, ett\u00e4 h\u00e4n voisi sen tehd\u00e4, koska h\u00e4nell\u00e4 oli apunaan Erkki ja Uno. Apu j\u00e4i kyll\u00e4 hyvin pieneksi.<\/p>\n\n\n\n Pilventuvastahan minun piti puhua. Ensin siis pystytettiin tanko. Sen j\u00e4lkeen, kun Pilventupa oli rakennettu sen ymp\u00e4rille, muistan p\u00e4iv\u00e4n, jolloin oli kova meteli ja h\u00e4lin\u00e4\u00e4, sill\u00e4 pystytettiin majakkaa, ja samaan linjaan toinen samanlainen tehtiin my\u00f6s Hellakseen. Ensin oli vain punavalkoiseksi maalattu merimerkki ja kummankin alla pikku m\u00f6kki, jossa kes\u00e4vieraat saattoivat y\u00f6py\u00e4, mutta my\u00f6hemmin, kun majakoihin asennettiin valot, jotka nyt vilkkuvat, m\u00f6kit lukittiin ja niiss\u00e4 s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n laitteita, jotka pit\u00e4v\u00e4t vilkut p\u00e4\u00e4ll\u00e4, alkavat illalla, kun tulee pime\u00e4\u00e4 ja lopettavat aamulla valoisalla.<\/p>\n\n\n\n Niin asuttiin Pilventuvassa ja v\u00e4hitellen syntyiv\u00e4t kaikki sisarukseni, yksi toisensa j\u00e4lkeen. Gunnar oli vanhin, sitten tulivat Maija, Kaisa, Erkki, Greta ja kun Greta oli nelj\u00e4ntoista, syntyi viel\u00e4 iltat\u00e4hti \u201dskrabbabulla<\/em>\u201d, ja se olin min\u00e4. Siksi en ole niin selvill\u00e4 kaikista asioista. Olisi pit\u00e4nyt ehdottomasti kysy\u00e4 Gretalta ja Kaikalta (Kaisalta), he tiesiv\u00e4t kaiken mit\u00e4 tapahtui, mutta min\u00e4 olin vain lapsi niihin aikoihin, kun Meriniemess\u00e4 tapahtui paljon asioita, enk\u00e4 voi tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 oikeastaan tapahtui. En voi kertoa muusta kuin siit\u00e4, mit\u00e4 n\u00e4en ja olen kokenut. <\/p>\n\n\n\n [Kuva 2. Pilventupa katolle nousevine tukevine tikkaineen.]<\/p>\n\n\n\n Pilventuvan pohjoispuolisella katolla on veranta, johon p\u00e4\u00e4stiin Pilvenveikon ymp\u00e4ri kiert\u00e4vi\u00e4 pieni\u00e4 portaita my\u00f6ten. Kerrottiin, ett\u00e4 verannalla oli usein ruokap\u00f6yt\u00e4, jossa iloiset sisarukset istuivat, ja voi arvata, ett\u00e4 heill\u00e4 oli kauhean hauskaa yhdess\u00e4, sill\u00e4 is\u00e4 oli uskomaton humoristi, niin ett\u00e4 siell\u00e4 puhuttiin ja naurettiin, ja joskus Kaisa lauloi. Se kuului ymp\u00e4ri Meriniemen, Lindbergeille [lahden taakse] ja aina Estamsuddeniin<\/em> asti, sill\u00e4 se oli h\u00e4nen vahva puolensa. Niin Isolla talolla tiedettiin, ett\u00e4 nyt Pilventuvassa sy\u00f6d\u00e4\u00e4n. Sellainen meteli ja hauskanpito sinne kuului. Kuuluvuus oli silloin parempi kuin nyt, sill\u00e4 mets\u00e4 ei ollut tiell\u00e4, vaan puut olivat matalia. Mets\u00e4 oli palanut kymmenisen vuotta ennen kuin \u00e4idin is\u00e4 osti Meriniemen tai Utholmenin<\/em>, mik\u00e4 oli niemen nimi silloin. Kiitos mets\u00e4palon, me saimme hienon, nuoren mets\u00e4n ja paljon lehtipuita, ehk\u00e4 enemm\u00e4n kuin niit\u00e4 oli aikaisemmin.<\/p>\n\n\n\n Pilventuvasta voisi kertoa vaikka kuinka paljon, mutta j\u00e4t\u00e4n sen my\u00f6hemm\u00e4ksi. Juuri nyt mieleeni ei tule muuta, kuin ett\u00e4 kauhean hauskaa oli, lapsia oli paljon, oli \u201dputti\u201d, \u00e4idill\u00e4 oli pieni keitti\u00f6puutarha. Liv och Lustissa<\/em> [perhelehdess\u00e4] kerrotaan tarkasti yhdest\u00e4 ja toisesta syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ja muusta; kuinka is\u00e4 putosi \u201dputtiin\u201d ja kaikesta mahdollisesta hauskasta. <\/p>\n\n\n\n Siell\u00e4 asui useita kesi\u00e4 my\u00f6s Anna-t\u00e4din [Anna ja Lauri M\u00e4kisen, vuodesta 1919 Kuoppam\u00e4en] perhe. Niihin aikoihin \u201dJorma putos puttiin, Uoti putos puttiin, Pentti putos puttiin\u201d, eik\u00e4 auttanut muu kuin juosta vet\u00e4m\u00e4\u00e4n heid\u00e4t yl\u00f6s. Silloin \u201dputti\u201d, lammikko, ei ollut niin syv\u00e4 kuin my\u00f6hemmin, mutta se oli suuri ja tasapohjainen lammikko juuri Pilventuvan keitti\u00f6n oven edess\u00e4. Veden pois johtamista varten kaivettiin my\u00f6hemmin l\u00e4heiselle suolle syv\u00e4 kuoppa \u2013 v\u00e4itettiin ett\u00e4 se oli kolme metri\u00e4 syv\u00e4 \u2013 ja \u00e4iti sai kasvimaansa entisen lammikon paikalle. Siihen syv\u00e4\u00e4n kuoppaan is\u00e4 sitten putosi er\u00e4\u00e4n\u00e4 kauniina p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Putti-tapauksesta kirjoitetaan tarkasti Liv och Lustissa<\/em>. Is\u00e4 kuvitti itse jutun, sill\u00e4 h\u00e4n oli hyvin hyv\u00e4 piirt\u00e4j\u00e4, ja asiasta toiseen, is\u00e4 oli etev\u00e4 kaikessa. Ensin h\u00e4nest\u00e4 piti tulla n\u00e4yttelij\u00e4, ja h\u00e4nest\u00e4 on kuvia Romeona; sitten h\u00e4nest\u00e4 piti tulla juristi, mutta h\u00e4n j\u00e4i menem\u00e4tt\u00e4 viralliseen kuulusteluun, ja h\u00e4n oli my\u00f6s hyv\u00e4 uimari.<\/p>\n\n\n\n H\u00e4n pelasti kaksi purjehdustoveriaan varmalta hukkumiselta. H\u00e4n oli itsekin hukkumaisillaan, mutta h\u00e4n n\u00e4ki jotain, mit\u00e4 joskus n\u00e4kee ennen kuolemaa, nimitt\u00e4in oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Silloin h\u00e4n lupasi, ett\u00e4 jos Jumala pelastaa n\u00e4m\u00e4 kaksi ja h\u00e4net itsens\u00e4, h\u00e4n omistaa Jumalalle koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Is\u00e4 ryhtyi sitten saarnaajaksi yhdess\u00e4 muutamien muiden etevien herrojen kanssa, joilla my\u00f6s oli korkea koulutus, mutta jotka omistautuivat \u2026 kunpa muistaisin, se tulee my\u00f6hemmin. Axel Skutnabb\u2026 h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 Sheila Skutnabb, my\u00f6hemmin avioliiton kautta Laurikainen-Valta, ja t\u00e4m\u00e4n mies asuivat majakan alla olevassa m\u00f6kiss\u00e4. Tyt\u00e4r oli my\u00f6hemmin yhdess\u00e4 minun kanssani opettajana Tampereella. \u2013 Joka tapauksessa \u00e4iti seisoi Pilventuvan ulkopuolella verannalla ja katseli, kun is\u00e4 putosi \u201dputtiin\u201d. Kun is\u00e4 ry\u00f6mi putista kalliolle, \u00e4iti oli kysynyt, putosiko is\u00e4 tahallaan vai vahingossa, sill\u00e4 is\u00e4n suhteen ei voinut koskaan tiet\u00e4\u00e4, kummasta oli kysymys. H\u00e4n oli mainio koomikko kaikella tapaa. Siit\u00e4 on, kuten sanottu, kirjoitettu Liv och Lustissa<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Asuimme melkein kaikki kes\u00e4t Pilventuvassa. Toisinaan joku oli hoitamassa taloutta. Niihin aikoihin oli ihania ihmisi\u00e4, jotka eiv\u00e4t tehneet muuta kuin huolehtivat toisista. \u00c4iti istui toimistossaan (p\u00e5 sin kontor p\u00e5 taxen<\/em>) Helsingiss\u00e4 ja meist\u00e4 pidettiin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 huolta. Min\u00e4 olin tietysti se, josta piti huolehtia eniten, kun olin tullut j\u00e4lkijunassa. Mutta kerrottiin, ett\u00e4 kun kysyttiin, miten uskalsin illalla tulla yksin mets\u00e4n l\u00e4pi kotiin Rantatuvasta tai Isolta talolta, jossa olin leikkinyt Irmelin kanssa, olin pikkuvanhasti vastannut, ett\u00e4 siksi, koska olen uskovainen. Ehk\u00e4 se oli totta, mutta tuskin kuitenkaan tiesin, mit\u00e4 uskovaisuus tarkoitti. Olin oppinut sen kotona. <\/p>\n\n\n\n Ja mit\u00e4 tulee Pilventupaan, se on yh\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4, ja viel\u00e4 viikko sitten oli j\u00e4ljell\u00e4 my\u00f6s Pilventuvan tuppila, hyvin t\u00e4rke\u00e4 rakennus, joka olisi t\u00e4ytt\u00e4nyt sata vuotta, ehk\u00e4 enemm\u00e4nkin. Se oli lahonnut sellaisella tavalla, ett\u00e4 kun penkill\u00e4 istui, se vietti taaksep\u00e4in siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 mill\u00e4\u00e4n ei tahtonut p\u00e4\u00e4st\u00e4 yl\u00f6s. Vanhin poikani Lasse ja h\u00e4nen kahdeksantoistavuotias Niklaksensa ovat yhdess\u00e4 purkaneet tuppilan ja aikovat rakentaa uuden, ja saapa n\u00e4hd\u00e4 osaavatko rakentaa yht\u00e4 hienon kuin entinen oli. Se oli oikein hieno, siin\u00e4 oli yksi pieni reik\u00e4 rappusineen ja kaksi isoa reik\u00e4\u00e4. Kes\u00e4vierailla, jotka oli majoitettu Pilventupaan, oli tottumista! [Seuraa kuvaus.]<\/p>\n\n\n\n Kes\u00e4vieraisiin kuuluivat Meeri Villbers ja Willi Rolfenk. Willi oli saanut is\u00e4lt\u00e4\u00e4n joka oli pankinjohtaja varoja, joita h\u00e4n saattoi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kun tahtoi auttaa jotakuta. Joku, jota h\u00e4n oli juuri auttanut, oli tervehtynyt ja tuli toimeen omin voimin, ja seuraavaksi h\u00e4n valitsi Kaisan. Sisareni Kaisa oli seitsem\u00e4n vuotta h\u00e4nen seuraneitin\u00e4\u00e4n. He asuivat Aldesheimissa, Lontoossa ja Hampurissa ja muualla. Willi maksoi Kaisan hoidon Aldesheimissa, jossa h\u00e4n jonkin verran paranikin. Kaisa oli saanut vaikean strumaiskiaksen myrkytyksen seurauksena ottaessaan liikaa struumal\u00e4\u00e4kett\u00e4. H\u00e4nen l\u00e4\u00e4k\u00e4rins\u00e4 j\u00e4tti sanomatta, ett\u00e4 l\u00e4\u00e4kett\u00e4 oli otettava vain tietty m\u00e4\u00e4r\u00e4, ja l\u00e4hti itse h\u00e4\u00e4matkalle. Kaisa jatkoi l\u00e4\u00e4kkeen ottamista ja sai tyroksiinimyrkytyksen, ja sen seurauksena vaikean iskiaksen ja migreenin, joista k\u00e4rsi seitsem\u00e4n vuotta. Tuli sota, ja Willi ja Meeri matkustivat USA:han ja l\u00e4hettiv\u00e4t viel\u00e4 sielt\u00e4kin kerran rahaa. Sen j\u00e4lkeen Kajka selviytyi itsekin, kiitos \u00e4idin avun, Sylvia-kodin ja muun.<\/p>\n\n\n\n Kun olin pieni, olin usein sairas, milloin mist\u00e4kin syyst\u00e4, ja Hilma l\u00e4hetettiin tietenkin heti minua hoitamaan Pilventupaan. Hilma oli ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n suvun kaikkien lasten hoitaja. Kun joku sai hinkuysk\u00e4n tai tulirokon, eik\u00e4 joutunut sairaalaan tai muuta ep\u00e4toivottua, tuli Hilma. H\u00e4n oli enkeli. [Muistelma kukkuraisesta vadelmalautasellisesta.] <\/p>\n\n\n\n Toinen muisto on Helsingist\u00e4, kun olin kaksivuotias. Ajoimme hevosella ja isvossikalla rautatieasemalle, jonne oli tullut is\u00e4n \u00e4itini ruumisarkku vainajineen. Jostain syyst\u00e4 arkku suljettiin vasta siell\u00e4. Arkku oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 kuljettaa junalla Alavuteen ja haudata Alavuden hautausmaalle. Min\u00e4 ihmettelin is\u00e4n \u00e4iti\u00e4, joka makasi arkussa, ja sanoin \u00e4idille, ett\u00e4 siin\u00e4 is\u00e4n \u00e4iti ajaa reess\u00e4. Mieless\u00e4ni on viel\u00e4kin, ett\u00e4 kun h\u00e4nt\u00e4 kuljetettiin matalassa vaunussa ja arkku nostettiin junaan, niin h\u00e4n ajoi reess\u00e4. Mutta se ei ollut mitenk\u00e4\u00e4n pelottavaa.<\/p>\n\n\n\n Is\u00e4n \u00e4idilt\u00e4 \u00e4idille ja is\u00e4lle l\u00f6ytyy ihania kirjeit\u00e4. H\u00e4n ei ehk\u00e4 kuulu Meriniemen asukkaisiin mitenk\u00e4\u00e4n l\u00e4heisesti, mutta huvittavaa on, ett\u00e4 is\u00e4 oli Kuoppam\u00e4kien (\u201dKuoppam\u00e4kinens\u201d) esi\u00e4idin serkku, vai \u00e4idin \u00e4idin? [V\u00e4in\u00f6 oli Lauri Kuoppam\u00e4en serkku; h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 ja Laurin \u00e4iti olivat sisarukset.] Niin ett\u00e4 me olemme Kuoppam\u00e4en lasten kanssa, joita minun sukupolvestani ei ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 en\u00e4\u00e4 ole yht\u00e4k\u00e4\u00e4n j\u00e4ljell\u00e4, kaksinkertaisia serkkuja. Anna-t\u00e4din kautta olemme oikeita serkkuja ja is\u00e4n kautta pikkuserkkuja. Siksi is\u00e4n \u00e4itikin p\u00e4\u00e4see mukaan. H\u00e4n oli nimelt\u00e4\u00e4n Josefina Stenb\u00e4ck menty\u00e4\u00e4n naimisiin is\u00e4n is\u00e4n kanssa. Sit\u00e4 ennen h\u00e4n oli Josefin Gr\u00f6nberg. My\u00f6s Gr\u00f6nbergit olivat pappissukua, joten sit\u00e4 oli h\u00e4nell\u00e4 suonissaan ennen kuin h\u00e4n meni papin kanssa naimisiin.<\/p>\n\n\n\n Kerrotaan, ett\u00e4 jo kauan ennen Pilventuvan rakentamista, ennen mets\u00e4paloa, l\u00e4hell\u00e4 paikkaa, jossa majakka on nyt, asui ukko, jota kutsuttiin nimell\u00e4 Blabblabisi<\/em>. Arveltiin, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli huulihalkio, ja ett\u00e4 siksi h\u00e4n puhui huonosti, blabblade<\/em>. Ehk\u00e4 h\u00e4n kiersi Em\u00e4salossa kerjuupussin kanssa, ehk\u00e4 kalasti, kuka tiet\u00e4\u00e4. Joka tapauksessa kerrotaan, ett\u00e4 h\u00e4n asui luolassa majakan nykyisen paikan l\u00e4hell\u00e4. Se on kyll\u00e4kin sortunut. Pikkutytt\u00f6in\u00e4 Irmel, Hedda ja min\u00e4 tutkimme kalliohalkeaman n\u00e4hd\u00e4ksemme, olisiko siell\u00e4 voinut asua, mutta mit\u00e4\u00e4n ukon ment\u00e4v\u00e4\u00e4 paikkaa ei l\u00f6ytynyt. Joko sellaista ei en\u00e4\u00e4 ollut tai h\u00e4n asui yksinkertaisesti sen ulkopuolella. Mutta Blabblabisi oli h\u00e4nen nimens\u00e4 ja vanha meriniemel\u00e4inen [silloin: Utholmenin asukas] h\u00e4n oli.<\/p>\n\n\n\n [Kuva 3. Irmel, Titti ja Hedda.]<\/p>\n\n\n\n Minun t\u00e4ss\u00e4 puhuessani ulkona on satanut kaatamalla, ja t\u00e4n\u00e4\u00e4n on — \u00ad\u00ad\u00ad mit\u00e4 Husiksessa<\/em> [Hufvudstadsbladetissa<\/em>] sanotaan \u2013 tiistai, hein\u00e4kuun yhdeks\u00e4s [1996]. Pilventuvasta olisi kertomista vaikka kuinka, mutta nyt en muista muuta, kuin ett\u00e4 me viihdyimme siell\u00e4 ihan mahdottoman hyvin; ja suurempaa huonetta kutsuimme saliksi ja pienemp\u00e4\u00e4 ruokasaliksi. Yksi huone l\u00f6ytyy viel\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, miss\u00e4 Maija kirjoitti runon\u2026 siit\u00e4 miten h\u00e4n ik\u00e4v\u00f6i niin kuin lintu h\u00e4kiss\u00e4. Silloin h\u00e4n odotti, ett\u00e4 Seppi [Josef Hertz] tulisi. Oli my\u00f6s pieni porras ik\u00e4\u00e4n kuin kolmanteen kerrokseen, jossa oli tilaa sen verran, ett\u00e4 jos ei ollut liian paksu, saattoi siell\u00e4 jopa nukkua, ja muuten se oli paikka, jossa min\u00e4 sain aina leikki\u00e4. Siell\u00e4 oli pieni kaappi, jota voi pit\u00e4\u00e4 nukkekotina, jos sinne vain oli asukas; minun nukens\u00e4nkyni oli siell\u00e4 ja s\u00e4ngyss\u00e4 nukkui nukke nimelt\u00e4 Verna-Rosa. Siihen aikaan oli ikkunakin, mutta kun tuli sota, ylin kerros oli laudoitettava umpeen ja maalattava siniseksi, ettei se erottuisi liian selv\u00e4sti. \u2013 Nyt kolmannessa kerroksessa ei ole en\u00e4\u00e4 ikkunaa muualla kuin pohjoissivulla ja siell\u00e4 ovat p\u00e4\u00e4skyset pit\u00e4neet tapanaan pesi\u00e4. Mutta nyt niit\u00e4 ei ole ollut moneen vuoteen\u2026 ehk\u00e4 koska me olemme asuneet siell\u00e4 niin v\u00e4h\u00e4n. Mutta silloin kun asuimme jatkuvasti, siell\u00e4 oli p\u00e4\u00e4skysenpes\u00e4 ja oli valtavan hauskaa. Tikkaat katolle olivat hyvin vankat, ne oli tehty pystyyn nostetuista lankuista ja askelmatkin olivat tukevat. Gunnarilla oli tapana tulla tulipalovauhdilla, siepata pikkusisko Greta syliin ja juosta h\u00e4nen kanssaan katolle. Is\u00e4 merkitsi muistiin, ett\u00e4 Greta sanoi: \u201dOjo me omme, ta Teta p\u00e5 tate int\u201d [ \u2026 \u201d\u00e4l\u00e4 vie Gretaa katolle\u201d] Is\u00e4\u00e4 kiinnosti kielellisesti, ett\u00e4 Greta sanoi kieltosanan viimeiseksi, sen h\u00e4n osoittaa muistiinpanoissaan. Se oli lystik\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kajkasta on kuva, jossa h\u00e4n istuu Pilventuvan ulkopuolella ja yritt\u00e4\u00e4 sitoa nauhaa puisen leikkiveneen keulan ymp\u00e4rille, h\u00e4n sitoo ymp\u00e4ri, ymp\u00e4ri, ymp\u00e4ri, mutta nauha ei tahdo pysy\u00e4. Joku yst\u00e4vist\u00e4 otti kuvan h\u00e4nest\u00e4 koska oli niin huvittavaa, mill\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyydell\u00e4 h\u00e4n jatkoi sitomista vaikka nauha ei voinutkaan pysy\u00e4 ilman naulaa tai muuta. Koska Trygve enimm\u00e4kseen otti tuon ajan kuvat, luultavasti h\u00e4n otti t\u00e4m\u00e4nkin, tai sitten Gunnar. Gunnar joka tapauksessa oli tarpeeksi vanha. Kajka ja Trygve olivat samanik\u00e4iset ja valtavan hyv\u00e4t leikkitoverit ja se oli yhten\u00e4 syyn\u00e4 siihen, ett\u00e4 Kajkan Kristian [ottopoika] sai nimen Trygve Hedfrid Kristian. Trygve oli h\u00e4nen paras leikkitoverinsa, Hedfrid oli se, josta h\u00e4n piti eniten Sveitsiss\u00e4, ja Kristian oli sitten oma nimi. \u2013 Se siit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Sen paikan l\u00e4hell\u00e4, miss\u00e4 Kajka istuu kuvassa, on jyrkk\u00e4 pudotus, ja juuri siihen \u00e4idin \u00e4iti, joka viel\u00e4 jaksoi tulla yl\u00f6s Pilventuvalle, istutti \u00e4idin kanssa nelj\u00e4 pient\u00e4 m\u00e4nty\u00e4 suojaamaan Pilventupaa merelt\u00e4 tulevalta myrskylt\u00e4. Yksi niist\u00e4 on viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 pienen\u00e4 ja kitukasvuisena puolen metrin korkuisena, kun koko mets\u00e4\u00e4 suojaa Pilventupaa.<\/p>\n\n\n\n Paitsi majakka ja tuppila, oli my\u00f6s makasiini. Se rakennettiin kallion alapuolelle, jotta se olisi tuulensuojassa. Ovet olivat etel\u00e4puolella eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ollut oikeastaan pohjoispuolella, mutta yht\u00e4 huonetta kutsuttiin nimell\u00e4 magasin du sud<\/em> [etel\u00e4makasiini] ja toista huonetta magasin du nord <\/em>[pohjoismakasiini]. Is\u00e4 asui etel\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 monta vuotta. H\u00e4nell\u00e4 oli siell\u00e4 mukava s\u00e4nky, joka oli tuotu kaupungista, se oli kapea ja kuului\u2026 itse asiassa s\u00e4nkyj\u00e4 oli kaksi ja ne kuuluivat yhteen ja toinen oli silloin kaupungissa. Is\u00e4 istui kirjoitusp\u00f6yt\u00e4ns\u00e4 \u00e4\u00e4ress\u00e4 ja kirjoitti kokemuksistaan Suomenlinnan ja my\u00f6s sairaalassa olevien vankien parissa. Ensin er\u00e4\u00e4ll\u00e4 papilla oli teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 lohduttaa vankeja saarnaamalla, mutta h\u00e4nt\u00e4 kohdeltiin huonosti, naurettiin ja pilkattiin, ett\u00e4 h\u00e4n l\u00e4hti pois. Is\u00e4n puoleen k\u00e4\u00e4nnyttiin ja h\u00e4n otti teht\u00e4v\u00e4n vastaan, ja on hurjan mielenkiintoista lukea h\u00e4nen muistiinpanojaan tuolta ajalta. Magasin du sud<\/em> toi mieleen n\u00e4m\u00e4 asiat, jotka tapahtuivat melko my\u00f6h\u00e4\u00e4n, is\u00e4 kirjoitti niist\u00e4 vasta 1930-luvulla.<\/p>\n\n\n\n [Kuva 4. V\u00e4in\u00f6 ja Ingrid.]<\/p>\n\n\n\n \u00c4iti k\u00e4\u00e4nsi ne ruotsiksi, mutta k\u00e4\u00e4nn\u00f6s on h\u00e4vinnyt. Olen n\u00e4hnyt niist\u00e4 vain muutamia lehti\u00e4. Is\u00e4n oikea alkuper\u00e4inen luonnos minulla on jossakin j\u00e4ljell\u00e4, mutta kaikki on painettu Armon Sanomiin, joka oli sen yhteenliittym\u00e4n lehti, jonka suunnan is\u00e4, set\u00e4 Kustaa Asp ja Axel Skutnabb puhujina panivat alulle. Nyt heit\u00e4 kutsutaan vain nimell\u00e4 Uskovaiset, ja he eroavat jonkin verran kirkosta siin\u00e4, ett\u00e4 kirkolla oli silloin uskonkappaleita, joita is\u00e4 ei voinut k\u00e4sitt\u00e4\u00e4. Muun muassa lasten kastaminen\u2026 siihen sis\u00e4ltyy sanoja, joissa selitet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 lapsi on tullut pahan valtakunnasta Jumalan valtakuntaan kasteen kautta. Is\u00e4n mielest\u00e4 niin ei ollut ja siksi he kastoivat omansa vasta kun he olivat aikuisia. niin ett\u00e4 is\u00e4n \u00e4iti monine alushameineen oli antanut kastaa itsens\u00e4 joessa, ja kaukana Merikarvialla minutkin kastettiin kun olin seitsem\u00e4ntoista ik\u00e4inen. Is\u00e4n mielest\u00e4 oli itse haluttava tulla kastetuksi eik\u00e4 vain saada kaste lapsena. Siit\u00e4 oli seurauksena \u2026 melkoinen sotku meid\u00e4n nimiss\u00e4mme. Kirkonkirjojen mukaan me olimme Maria Elisabet, Katarina Elisabet, Margareta Elisabet ja Aina Verna Elisabet. Mutta nimet muutettiin joskus 1945-47 kun siviilirekisteri perustettiin. Kajsa muutti nimens\u00e4 Kajsa Caritaksi, Majlis otti nimen Majlis Elisabet (Maria E:n sijasta) menness\u00e4\u00e4n naimisiin ja saadessaan sukunimen Hertz, ja minusta tuli pelkk\u00e4 Elisabet vaikka ylioppilas- ja vihkitodistuksissani viel\u00e4 on Aina ja Verna j\u00e4ljell\u00e4. Pienen\u00e4 kutsuin itse\u00e4ni nimell\u00e4 Elisabet, suurempana olin Lisbet ja my\u00f6s Titti. Viel\u00e4kin on serkkuja, jotka kutsuvat minua Titiksi. <\/p>\n\n\n\n Saarnaaja, joka kastoi minut Merikarvialla meress\u00e4, oli nimelt\u00e4\u00e4n Veikko Itkonen. H\u00e4n oli pitk\u00e4\u00e4n is\u00e4n uskottu yst\u00e4v\u00e4; viel\u00e4 is\u00e4n kuoltua h\u00e4n matkusteli seuduilla, joilla ihmiset halusivat kuulla h\u00e4nen saarnaavan. Silloin kastettaessa oli uskomaton ukonilma, samanlainen kuin t\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00a0 t\u00e4n\u00e4\u00e4n ja muutama p\u00e4iv\u00e4 sitten. Oli kaatosade, ukkosti ja salamoi, niin ett\u00e4 tunsin tulleeni todella kastetuksi.<\/p>\n\n\n\n Sellaiseen kasteeseen liittyen, jossa ihminen painetaan kokonaan veden alle, sanoisin jotakin is\u00e4n \u00e4idin alushameesta. Kerrottiin nimitt\u00e4in, ett\u00e4 oli kauhea vaiva saada h\u00e4net kaikkine hameineen ja alushameineen, paksuna ja py\u00f6re\u00e4n\u00e4, veden alle, sill\u00e4 aina j\u00e4i ilmaa v\u00e4liin –. Mutta muuten oli merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sek\u00e4 is\u00e4n is\u00e4, joka oli rovasti, ett\u00e4 is\u00e4n \u00e4iti, ruustinna, molemmat omaksuivat is\u00e4n k\u00e4sitykset Raamatusta ja antoivat itsens\u00e4 Jumalalle is\u00e4n piiriss\u00e4. Olisi luullut, ett\u00e4 is\u00e4n is\u00e4, pappina ja aika m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4n\u00e4 herrana kolminetoista lapsineen olisi asettunut niit\u00e4 vastaan, mutta niin h\u00e4n teki vain aluksi ja lopulta h\u00e4n joka tapauksessa vakuuttui siit\u00e4, ett\u00e4 is\u00e4 oli oikeassa raamattuk\u00e4sityksess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Nyt eksyin kokonaan makasiineista. Is\u00e4 oli siis etel\u00e4makasiinissa, ja kun \u00e4iti oli ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n kaupungissa [satt p\u00e5 taxen<\/em>], meill\u00e4 oli apulainen, jota kutsuttiin Taimiksi; h\u00e4n huolehti meist\u00e4 ja laittoi ruokaa is\u00e4lle ja minulle Pilventuvassa. V\u00e4lill\u00e4 saimme sy\u00f6d\u00e4 Isolla talolla, jos sattui niin hyvin, ett\u00e4 Elsa-t\u00e4dill\u00e4 oli Tagung<\/em> [kokous], ja keitt\u00e4j\u00e4, joka valmisti ruokaa Tagung-<\/em>osanottajille, tai \u00e4iti oli antanut vuokralle eri taloja \u2013 h\u00e4nh\u00e4n osti Vidavyn<\/em> veljelt\u00e4\u00e4n Mikilt\u00e4, ja h\u00e4nell\u00e4 oli siksi vieraita Vidavyss\u00e4 <\/em>\u2013 ja Pilventuvassakin oli tyhj\u00e4 huone koska min\u00e4 asuin Kinnarissa. Kinnari on yksi leikkim\u00f6keist\u00e4, se rakennettiin tavallaan Kajsalle ja minulle, mutta min\u00e4 asuin siell\u00e4 kymmenen vuotta. Se oli pieni m\u00f6kki, eik\u00e4 siit\u00e4 ollut j\u00e4ljell\u00e4 sit\u00e4k\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4\u00e4, sill\u00e4 sen p\u00e4\u00e4lle oli kaatunut puu.<\/p>\n\n\n\n Oli my\u00f6s magasin du nord<\/em>, se oli saman makasiinin pohjoinen huone, ja siell\u00e4 asui moni, joka kes\u00e4 joku. Aina joku vieraista oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 makasiinissa olisi hauska asua. Siell\u00e4 asui mm. Axel-sed\u00e4n [Skutnabb] tyt\u00e4r Birgit, josta tuli Heikkil\u00e4n molempien lasten \u00e4iti; min\u00e4 n\u00e4in heid\u00e4t pienin\u00e4 Tampereella. Jonkin ajan kuluttua h\u00e4n erosi miehest\u00e4\u00e4n, poika j\u00e4i is\u00e4lle, jonka nimi oli Heikkil\u00e4, ja tyt\u00e4r oli jo niin suuri, ett\u00e4 \u2013 niin en tosin tied\u00e4 kuka otti huolehtiakseen h\u00e4nest\u00e4, luultavasti joku muu sisarista. Skutnabbien perheeseen kuului useita sisaruksia. Tytt\u00f6 muutti Sveitsiin ja oppi hoitamaan lapsia, joita sanottiin siihen aikaan j\u00e4lkeenj\u00e4\u00e4neiksi, ja nyky\u00e4\u00e4n, saksaksi, seelenpflegebed\u00fcrftige Kinder<\/em>. H\u00e4n meni siell\u00e4 naimisiin ja j\u00e4i Sveitsiin. H\u00e4nen veljens\u00e4 oli Jan, ja Jan Heikkil\u00e4 oli johtajana Tamrossa, jossa silloin olin ty\u00f6ss\u00e4. Heid\u00e4n \u00e4itins\u00e4 Birgit asui pohjoismakasiinissa er\u00e4\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4, melkein koko kes\u00e4n. Min\u00e4 tutustuin h\u00e4neen siell\u00e4, h\u00e4n oli aivan ihana ihminen, niin kuin ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n koko Skutnabbin perhe, meille hyvin l\u00e4heinen. <\/p>\n\n\n\n Jos halusi tulla hevosella ja rattailla Pilventupaan, ajettiin omenatarhan ohi ja tultiin yli kallioiden ja m\u00e4kien aina makasiinille asti. Siit\u00e4 oli viel\u00e4 kiivett\u00e4v\u00e4 kalliolle eik\u00e4 tiet\u00e4 ollut. My\u00f6hemmin kun Bertel-eno erotti Sagalle ja Sjolfille [Florstr\u00f6m] pienen palan maata, he rakensivat Tuuventupansa (Tovestugan<\/em>) aivan tien viereen. Alussa kaikki meni mukavasti, sill\u00e4 ehk\u00e4 yksi kuorma hevosella ja k\u00e4rryill\u00e4 ajoi ohi kerran kes\u00e4ss\u00e4, mutta kun aikaa kului, autot alkoivat ajaa ohi ja lopulta liikenne oli niin vilkasta, ett\u00e4 Sagan kanssa, kun h\u00e4n jo oli yksin, p\u00e4\u00e4timme rakentaa tien, joka ei kulkisi aivan Tuuventuvan vierest\u00e4. Se j\u00e4i jyrk\u00e4ksi m\u00e4eksi, sill\u00e4 madaltaminen olisi tullut kalliimmaksi, kalliota olisi pit\u00e4nyt r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n. <\/p>\n\n\n\n Toinen tie [vie] mets\u00e4n l\u00e4pi Isolta talolta Leikkim\u00f6kkikallion yli (Lekstuguberget<\/em>) yli, \u00e4idin \u00e4idin \u201dsohvan\u201d (Mormors Soffa<\/em>) ohi Kinnariin (Skinnar\u00e5kern<\/em>), se on muuttunut paljon mets\u00e4n hakkuiden takia. Mutta niihin aikoihin, kun is\u00e4 t\u00e4ytti 50 vuotta, sen t\u00e4ytyy olla 1912, silloin \u00e4idin \u00e4iti viel\u00e4 liikkui v\u00e4h\u00e4n pitemm\u00e4lle, joten h\u00e4n oli mukana, ja juhlat pidettiin litte\u00e4n kiven ymp\u00e4rill\u00e4, joka viel\u00e4 l\u00f6ytyy Kinnarin pellon l\u00e4helt\u00e4. Koska \u00e4idin \u00e4iti ei jaksanut kiivet\u00e4 Pilventuvalle asti, is\u00e4n 50-vuotisjuhlat vietettiin siell\u00e4 keskell\u00e4 mets\u00e4\u00e4 ja p\u00f6yt\u00e4 katettiin kivelle. Kerrotaan, ett\u00e4 Charl- Emil-set\u00e4 onnitteli is\u00e4\u00e4 sanomalla: \u201dTervetuloa ukkojen joukkoon!\u201d Jos muistan oikein, \u00e4idin is\u00e4 tuli v\u00e4liin ja korjasi, ett\u00e4 \u201dSano nuorukaisten, sano nuorukaisten!\u201d \u2013 Muistan ja muistan\u2026 t\u00e4m\u00e4 tapahtui seitsem\u00e4n vuotta ennen minun syntym\u00e4\u00e4ni. <\/p>\n\n\n\n \/\/ <\/p>\n\n\n\n Lisbet Backman (1918-2002), Munksn\u00e4s-hemmet 1996. \u00c4\u00e4nityksen C-kaseteille organisoi Ralf Nuorivaara ja mukana toteutuksen eri vaiheissa olivat Tom Backman, Erkki Salo (digitointi ja litterointi) ja Riitta Kuoppam\u00e4ki (lyhennetty k\u00e4\u00e4nn\u00f6s). Valokuvat ovat vuonna 2003 j\u00e4rjestetyn Meriniemen sukujuhlan n\u00e4yttelyst\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Lisbet Backman muistelee Aloitan Pilventuvasta (Molnstugan), koska se on l\u00e4hinn\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4ni. Se on lapsuuden kes\u00e4kotini. Oikeastaan ensin rakennettiin vain tanko, jota \u00e4idin is\u00e4 kutsui Pilvenveikoksi (Molnets broder). Kahdeksan…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[8],"tags":[15],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/havsudden.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/302"}],"collection":[{"href":"https:\/\/havsudden.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/havsudden.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/havsudden.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/havsudden.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=302"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/havsudden.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/302\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":305,"href":"https:\/\/havsudden.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/302\/revisions\/305"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/havsudden.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=302"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/havsudden.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=302"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/havsudden.net\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=302"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}